Lumilaudan voitelu.
Tässä jutussa selvitetään yksinkertaisesti, miten lauta tulisi voidella ennen sen käyttöönottoa. Tässä jutussa ei käsitellä kovettajia, fluorivoiteita eikä muitakaan voiteluun liittyviä hienouksia. Tämä juttu ei ole ammattimaisen voiteluexpertin kirjoittama, joten joku voi löytää siitä virheitä, mutta ei anneta niiden häiritä.
Tarvitset seuraavat välineet:
Vanha silitysrauta.
Sikli mielellään muovia.
Harja. (ei välttämätön)
Voiteita
- Pehmeää voidetta (jotain nollakelille tarkoitettua)
- Kovempaa voidetta (pikkupakkaselle tarkoitettua)
Villasukka.
Aikaa n.1 tunti.
Voiteen sulatus:
Sulatus tapahtuu luonnollisesti silitysraudalla tai oikea voitelurautakin käy, jos sellaisen omistat.
Säädä raudan lämpötila siten, että sulattaessasi voidetta raudasta ei nouse mustaa savua.
Liian kuumalla raudalla sulattettaessa voiteesta palavat luistoaedistävät aineet ja lautasi pohja voi mennä pilalle.
Voit suosiolla aloittaa miedolla lämmöllä.
Tämän jälkeen voit siklata taas niin paljon kun voidetta vaan irtoaa ja harjaakin saa käyttää.
Halutessasi voit levittää pehmeän voiteen uudelleen ja antaa jäähtyä n. 15 minuuttia ja siklata ja harjata.
Tämän jälkeen tehdään sama kovemmalla voiteella sillä erotuksella, että ensimmäisen kerroksen jälkeen annetaan pohjan jäähtyä tutuksi tullut 15 minuuttia ja taas siklataan ja harjataan.
Halutessasi voit toistaa saman.
Kun olet lähdössä laskemaan katso ikkunasta ja tarkista millainen sää ulkona on ja käytä kelivoidetta sen mukaan. Eli sulata, levitä, anna jäähtyä n. 15 minuuttia, siklaa ja harjaa.
Tässä vaiheessa astuu kuvioon mukaan villasukka, eli sillä voit kiillottaa laudan pohjan kiiltäväksi, mistä ei periaatteessa ole mitään hyötyä, joten voit unohtaa koko villasukan olemassaolon.
Jos olet tehnyt kaikki vaiheet huolellisesti, huomaat, että lautasi luistaa hyvin ja voit ottaa 10 metriä vähemmän vauhtia hyppyriin.
Vinkki:
Koska pohjustusvaiheessa kuluu voidetta melko paljon, voit mennä apteekkiin ja ostaa parafiiniä palana. 10 markalla saat sellaisen palan, että pärjään pitkään.
Kuvitus ja tekstit:
Antero Kaari.